Se on niin suuri juttu, että se piti saada otsikkoon.

Olen ajatellut tulevaa talvea. Sitä miten todellakin makaan selälläni sohvalla ja lueskelen Marcel Proustin tuotantoa, jalkojeni alla on tyyny. Nousen ylös vain käyttääkseni koiran pissalla. Kerrassaan täydellistä ! Miksen ole keksinyt tätä aikaisemmin ? Minun on täytynyt olla tyhmä.

Ensi kesää en sitten mietikään. Luulen että silloin minulla on varsin vähän aikaa lueskella Marcel Proustia tai yhtään mitään. Tai ehkä silloin kun muksu nukkuu. Jos oikein hyvin kävisi, se nukkuisikin oikein oikein paljon. Ei haittaisi yhtään. Sitten kun se lopettaisi nukkumisen, sen voisi lähettää kouluun. :)

No ei vais. Ilmoittauduin jollekin kummalle ranskalaisen kirjallisuuden praktikumille. Olen allerginen sanalle "praktikum". Ilmoittauduin luultavasti mielenhäiriössä. Keräsin tänään taas marjoja. Punaherukkaa, mustaherukkaa, karviaisia, vadelmia. Sormet on täynnä tikkuja. Keräsin myös punajuuria. Ne eivät ole marjoja.

Olen vähän epätietoinen. Tai kukapa sitä nyt niin tietoinen olisi, ettei olisi edes vähän epätietoinen. Mutta on kummallista tiedostaa se. Menen lukemaan psykologiaa. Uskonette, että kehityshäiriöiden ja aivovaurioiden kuvausten lukeminen on näissä olosuhteissa äärimmäisen tasapainoista ja rauhoittavaa ?

Tieto lisää tuskaa. P**kele.