Hoplaa, tässä on vuosiluku vaihtunut ja vaikka mitä. Asioita tapahtuu, miksei proseminaarinikin voisi vain tapahtua? Ihmettelen sitä suuresti. Vaihteeksi palautan taas erään tehtävän myöhässä, lintsasin ensimmäiseltä (!) luennolta ja määrittelivät poissaoloni aikana että tulen esittämään prosemmani huhtikuun 8. päivä. Ööh. Laskettu aika sattuis 2.4., joten voi olla hyvinkin vähän mahdollista, että olen moista esitystä tuona päivänä pitämässä.

Vierestäni kuuluu pahoja ääniä. Siinä joku rukkaa hinkuyskää sairastavaa ovikelloa. Pepe yhtyy kuoroon; senkään mielestä ovikellon ääni ei ole ihan terve. Pepe oli tänään kanssamme Kelalla viemässä äitiysrahahakemusta. Saimme seurata aitiopaikalta miten se melkein pisti yhden Ison Pahan Miekkosen suuhunsa. Tosin se oli miesparan oma vika, mitä meni koiralle juttelemaan ja vielä kättäkin tarjoamaan. Eihän sellainen nyt tuon otuksen kanssa käy. (Se on niin kovin ihmisrakas, kuten varmasti kaikki ovat jo tulleet huomaamaan.).

Allu oli käynyt kirjailemassa tänne että hänellä on vauvakuume ! No niin, siitä se lähtee. Mulla ei ole kyllä koskaan kerennyt olla vauvakuumetta ennen kuin vasta nyt. Välillä ei millään malttaisi odottaa huhtikuuta. Tosin kaikki järjestelyt ja sen semmoiset jää kuitenkin viime tippaan, kuten perinteisesti elämässäni on tapana. Mutta ajatelkaas, otin jo ennakkoa mummoutumiseeni! :( Suunnitelmanihan on siis ollut, että jahka olen eläkkeellä ja istuskelen kiikkustuolissa, minulla on aikaa lukea Marcel Proustia ja opetella kutomaan sukkia. Nyt menin kuitenkin opettelemaan sukkien kutomisen, voi perhana! Tosin näillä näkymin ensimmäisen onnistuneen sukkaparin saan valmiiksi mummoiässä ja kiikkustuolia keinutellen. :)  Viimeisin yritykseni oli pipo. Meinasin sitä itselleni mutta siitä tulikin Pepen kokoa. Heh, heh. Mutta josko jo seuraava pipo sopisi omaankin päähän. Vai tekisikö ensin jotain prosemman eteen, voi olla että sekin vaatisi hieman panostusta. Taas koulu haittaa ihanaa vapaa-aikaani!

Söin muuten jouluna paljon suklaata ja muita herkkuja. Mutta kaasu joutuu silti pettymään; en näytä vieläkään kovin paksulta ja painan suunnilleen saman verran kuin viime elokuussa. Kerkeän silti vielä pari kuukautta lihoa, joten..

(mutta ainuttakaan vatsakuvaa ei kyllä oteta eikä varsinkaan aseteta näytteille!!!)

Todistan tässä vieressäni varsin julmaa kohtausta, kun koiraa houkutellaan nuolemaan paristoa. Näin alas on ihmiskunta vajonnut. :( Viime kuussa meinasin tilata Pepelle LED-pannan joka olisi vilkkunut kun koira juoksentelee pusikoissa. Eivät kuitenkaan suostuneet myymään sitä minulle! Omaa henkistä alennustilaani kuvaa sekin, etten ole saanut luettua kirjoja. Sellainen kausi taas menossa. :/ Luen kyllä mielelläni vauvalehtiä ja vauva-aiheisia nettipalstoja! Ja muuta vastaavaa materiaalia. Ne pirun kirjat kyllä jaksavat odottaa minua loppuikäni. Kenties luen lapseni kanssa yhdessä Marcel Proustia (kovin epämiellyttävä ajatus, toivottavasti siitä lapsiparasta ei tule minkään sortin kirjatoukkaa). Olisihan se aika julmaa, jos lapsi menisi ensimmäisenä teoksenaan lukemaan koko trilogian Kadonnutta aikaa etsimässä (siinä missä äiti luki vaan jotain Kalle Päätaloa).

Ai niin, minunhan piti kirjoittaa tänne jotain asiaakin. Keskustelimme nimittäin tässä eräänä päivänä kasviksista. Meillä oli jotain ruokaa ja taisin mainita, että olisipa tän kanssa vielä jotain salaattia. Miehinen kommentti jääkaapilta kuului "Onhan täällä ketsuppia"...*

Niinpä niin, tähän on taas hyvä lopettaa. Voikaahan paksusti myös vuonna 2008 !

*(Viereltäni kuuluivat vielä perustelut: joka purkissa on 2kg tomaatteja...!)