Meille tuli uusi naapuri puolalaistädin muutettua pois. Hiljaista puolalaistätiä tuli heti ikävä. Tietysti olin ensimmäisenä (kukaties) ikkunassa katsomassa, kun uusi naapuri kokosi kamojaan autostaan. Lamppu hällä ainakin oli sekä imuri. Ihan kummallinen naapuri. Lisäksi hänellä oli tuoli ja joku vempele joka näytti ihan pilkiltä.

Hän oli asunut naapurissa parisen viikkoa ihan hiljaa, kunnes eräänä päivänä löysin ovestamme lapun: "Koiranne haukkua räkyttää liikaa onko huono hoito". Tässä vaiheessa aloimme kovin ihmetellä.

Kuka oli jättänyt lapun oveemme?

Ketä koiramme oli häirinnyt - olimmehan sillä viikolla olleet sen kanssa kotona suurimman osan ajasta, eikä koira ollut räyhännyt millekään.

Asia valkeni viimeistään parin päivän päästä, kun uusi naapuri lähti kotoaan ja kävi kilauttamassa meidän ovikelloa, toisen koirallisen naapurin ovikelloa ja vielä kolmannenkin joka asui pari kerrosta yläpuolellamme. Ilmiselvä koiranrakastaja siis kyseessä!  Onhan se tietysti ihanaa muuttaa tällaiseen paikkaan, jos rakastaa koiria noin paljon: seinän takana molemmin puolin asuu koiria. Tällä ystävällämme Ladamiehellä kun sattuu olemaan kaksi saksanpaimenkoiraa, jotka eivät todellakaan ole hiljaa, jos joku sattuu liikkumaan käytävässä.

Pari viikkoa myöhemmin naapurin lapset kertoivat, että alun perin ovessamme ollut lappu olikin ollut Ladamiehen ovessa. Tästähän on kehittymässä naapurisota! Tällä hetkellä elämme suvantovaiheessa.

Jatkoa seuraa...