Otsikolla tarkoittanen sitä, että pitäisi viimein ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa laittaa kuvalistat kuntoon. Itsellä on tässä pitänyt pientä kiirettä ja häslinkiä, kun koulussa alkoi kaksi uutta ainetta. Aloin siis opiskella italiaa ihan uutena kielenä, ja se on mielenkiintoista. Psykologiaa taas aion suorittaa talven aikana koko approbaturin eli 15 opintoviikkoa.

Tällä hetkellä harmittaa, että Killerin ravipäivä sattuu maanantaille. Minulla on nimittäin maanantaisin luento kello kuuteen, ja koelähdöthän juostaan jo ennen sitä. Ehdin siis raveihin minimissään vasta katsomaan kolmatta lähtöä (tämä on todistettu viime maanantaina), jos siis kävelen koulusta mahdollisimman nopeasti raviradalle luennon jälkeen. Ja siihen aikaan alkaa olla jo niin pimeää, etten enää mielelläni kuvaile. Mutta täytyy nyt katsoa.

Ja viimeinkin! Olen tainnut löytää sen digirungon, jollaisesta olen haaveillut. :) Olen siis, toivon mukaan, pian omistava digijärkkärin! Muistikortteja täytyy vain vielä ostaa, jotta kuvaamista saisi harrastaa niin paljon kuin mieli tekee. Olen jo kauan odottanut tätä, milloin tuon digirungon tarpeeksi halvalla saisin, ja nyt tuli sellainen tarjous josta en voi kieltäytyä. Toki on mahdollista että sen edullisemminkin saisin, mutta toisaalta.. tuote on melkein uusi, takuuta on vielä jäljellä ja tiedän ja tunnen laitetta jonkin verran etukäteen. Ja se on juuri se, jota olen etsinyt ja halunnut. Joten päätös on tehty, raha ei ole vain vielä vaihtanut omistajaa. Helpottaahan tämän kameran hankinta elämää sikäli, että enää ei tarvitse pala kurkussa katsella kertyvää filmikasaa ja laskea senttejä, et milloin nuokin kuvat olisi varaa teettää. Taitaapa vain noita filmejä edelleen olla teettämättä toistakymmentä kappaletta...

Perinteisen filmin kannattajana pysyn silti sydämeltäni, siinä on minusta Sitä Jotain. Oikea valokuva, josta jää olemaan negatiivi, jota ei voi millään tavalla muuttaa (valotusta lukuunottamatta). Ja paperi, jolle kuva tallentuu. Sitä ei mielestäni voita mikään. Se on vain niin kallista, ja toisaalta myös hidasta, että minun tarpeilleni se ei valitettavasti enää riitä. Toisaalta filmijärkkärini säilyy edelleen täällä, en aio sitä hylätä minnekään, vaan aion edelleen jatkaa sillä kuvaamista. Mustavalkofilmejä ja filmikamera, mikä voisi olla parempaa ! Siinä on aitoa valokuvaamisen haastetta !

Tulipas tähän taas seposteltua kaikenlaista. :) Tätä oli varmasti raivostuttavaa lukea. Olisi kivempi, jos tässä olisi myös muiden kommentteja asiasta. Toisaalta tämä on oma blogini, siksi kai tässä on paikallaan tällainen omavaltainen monologi. Tiedottelenpas jatkossa, miten kuvaukset ja kamerakaupat edistyvät. Olisi tarkoitus mennä kuvaamaan ainakin harjoitusraveja 30.9., kun maanantairavit saattavat jäädä väliin.

Kuullaan! Ciao a tutti :)