Viime yönä oli komea ukkosenilma ja salamat vilahtelivat taivaalla.

Niin ainakin kuulin. Minä onneton kun nukuin! Toni menee nykyään nukkumaan noin 7-21 aikaan illalla, ja heräilee jo viimeistään seitsemältä aamulla. On siis syytä meikänkin mennä aikaisemmin nukkumaan, jos nimittäin aion nukkua ollenkaan..

Yöt meni sellaiseksi että poikaa piti syöttää tunnin välein. Sorruin sitten antamaan Tonille peruna-porkkanasosetta, ja sitä olis menny kerralla puoli purkkia. Tällä hetkellä menee noin purkillinen soseita joka päivä, ja lisäksi maitoa useita kertoja päivällä ja viellä yölläkin. Maito maistuu yöllä paremmin, kun päivällä poika tykkää touhuta kovasti muuta. Hän yrittää jo kontata, ylävartalo nousee käsien varaan, mutta jalat vielä potkivat ilmaa. Konttaus alkaa varmaan heti kun poika ymmärtää nostaa massunsa polvien varaan! Ja voi meitä vanhempia sitten!

Olen ollut Tonin kanssa jo reilun viikon matkoilla. Täällä Pohjanmaalla mummulassa. Kesä on menny ihan mukavasti, vai miten sen nyt sanois. Juhannuksena oltiin Hankasalmella katsomassa kokkoa, siellähän asuu nuo avokin sukulaiset. Esiteltiin uusi tulokas samalla suvun itäiselle puolelle. Juhannuksen jälkeen tulin Tonin kanssa Reisjärvelle ja heinäkuun alussa oli 3kk neuvola. Poika painoi muistaakseni siellä 6365g ja oli 61cm pitkä. Hän sai siellä ensimmäiset rokotukset, joista ei onneksi mitään oireita tullut. Poika vaan nukkui koko illan ja seuraavan yön eli hänet voisi melkein rokottaa useammin ;)

Heinäkuun puolivälissä vietettiin viikonloppu Kajaanissa Vuolijoella kuunnellen elävää blues-musiikkia ja tapaillen hippihörhöjä. Toni  nukkui käytännössä koko viikonlopun, kun ulkona oltiin. Paluumatkalla haettiin Pepe Reisjärveltä missä se oli juhannuksesta asti viettänyt kesälomaa. Heinäkuun lopussa oli kuninkuusravit, jonne menin lauantaina Tonin kanssa katselemaan V75-raveja. Toni hurmasi yleisönsä, kuten asiaan kuuluu. Mun valokuvailuista ei kyllä paljon tullut, kun Toni oli mukana. Lauantaina oli mahtavan hellivä sää, sunnuntaina oli hiukan viileämpää. Silloin menin raveihin yksin, ja avokki otti Tonin mukaansa Lievestuoreelle. Siellä ne teki keskenään "remonttia".

28.7. oli sikäli merkittävä päivä, että Toni kääntyi silloin ensimmäistä kertaa selältä vatsalleen.

Heinäkuun vimpalla viikolla (23.päivä, jos oikein muistan) oli jo 4kk neuvola. Silloin Toni painoi 6770g ja pituutta 63 senttiä. Seuraava neuvola on elokuun lopussa, jolloin poikaan tökätään tehosterokotteet.

Elokuun 9. päivä tulimme Tiina-tädin kyydillä Reisjärvelle jälleen. Jasu jäi Pepen kanssa pitämään kotia pystyssä. Toivottavasti siellä on imuroitu ja astiat tiskattu, kun ylihuomenna palaamme takaisin (toivossa on hyvä elää..). Täällä on vipinää riittänyt. Käytiin tapaamassa äipän työkaveria sekä isomummua sekä kaikenlaisia hyypiöitä on kuljeskellut meillä katselemassa poikaa. Yksikin niistä kerkesi sanomaan "ethän sinä olekaan samanlainen mustiainen kuin äitis oli pienenä". Minä olin kuulemma ollut kuin neekerilapsi; musta tukka ja ruskea iho! No, on Toni sitten minuun verrattuna oikea albiino.

Kelit eivät ole tänä vuonna suosineet ainakaan minua, jos nyt ketään. Aina vain sataa ja kylmääkin on kuin eskimoiden helleaikaan. On tässä kyllä yksi positiivinenkin piirre- yksikään paarma ei ole päässyt tänä kesänä puremaan! Kertoneeko tuokin sitten jotain tästä kesästä?

Poho-Jammaa olis kuulemma sellainen tapahtuma, jossa vielä saatetaan käydä. Se on jossain Alajärven korvessa. Mielenkiinnolla siis sinne. Onneksi on sentään luvassa sisämajoitus, sillä ajankohta on syyskuun loppupuolella eikä kyllä oikein huvita kylmässä teltassa ruokkia lasta.

Mut kuvitelkaas, ens kuussa tuo Pikkuäijä on jo puolivuotias. Kohta se konttaa. Eilen se matki minua kun näytin sille kieltä, ja pahus soikoon, illisteli sitten kaikille koko illan! Kyllä me naurettiinkin sitten ihan posket märkinä. Ei varmaan naureta jos se tekee samaa vielä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Iltalehdessä oli juttu että joku oli pahoinpidellyt puolivuotiaan lapsen kuoliaaksi. Maailma on julma ja kyllä Toninkin hymy vielä hyytyy monta kertaa. :( Äitinä sitä tekisi kaikkensa suojellaakseen lastaan maailman pahuudelta, mutta eivät ne äiditkään -valitettavasti- kaikkivoipia ole. Pitkä ja kivinen on maanpäällinen tie..

Liiemmittä valituksitta päättelenpä tähän. On sentään tullut lomailtua, katsottua olympialaisia ja syötyä hyvin. Nukkuakin saa välillä muutaman tunnin. Ei tässä siis pitäisi valittaa.

Vi ses!