Pikkuäijä kävi tänään Prismassa ostoksilla. Ja sai uudet pyörät vaunuihinsa.

tässäpä hän, ikää vajaat 5 päivää !

Kirjoitin synnytyskauhukertomuksen eräälle toiselle palstalle. Siellä vaan nuo viestit tuhoutuvat, joten talletanpa sen tännekin. Ei kannata lukea liian hartaasti tai alkaa pelottaa ;)

No niin, lopulta kerkeän kirjoittaa jotain synnytyksestä, kun poika nukahti kesken syönnin tähän mun syliin On ollut aika hulinaa nämä viime päivät!

Heräsin pe 28.3. keskellä yötä kovaan kipuun mahassa. Kävin vessassa ja tuntui, et jotain ylimääräistä hurahti alas. Menin kuitenkin takas nukkumaan kunnes heräsin vatsakipuun noin viideltä, silloin lirahti selvästi jotain housuun. Kävin vessassa ja palasin takas nukkumaan. Kuudelta heräsin uudestaan, ja silloin vettä tuli jo oikein kunnolla! Silloin tiesin, että synnytys alkaa. Supistukset nimittäin alkoivat, en enää pystynyt nukkumaan. Odotin siinä sitten kahdeksaan kunnes herätin avokin ja kerroin, et lapsemme on sitten päättänyt syntymäpäivänsä.

No, supistukset alkoivat voimistua, joten kymmenen maissa lähdimme käymään äitiyspolilla. Siellä tarkistettiin tilanne, ja todettiin että kohdunsuu on auki sentin - puolitoista, ja kun supistuksia ei vielä näkynyt käyrillä (kivuistani huolimatta!) sanottiin, että pääsen kotiin ja takaisin voi tulla heti kun tuntuu että tarvitsee kivunlievitystä. Kestinkin kolmeen asti iltapäivällä, silloin tuska oli jo sitä luokkaa, että oli mentävä. Aluksi todettiin että olin noin 2cm auki ja menin suihkuun, joka auttoikin yllättävän pitkään. Viideltä siirryttiin synnytyssaliin, ja silloin kävelin jo täysin kaksinkerroin. Sielläkin tarjottiin suihkua, mutta se keino oli jo käytetty.. Kokeilin sitten jumppapalloa, mutta siitä oli varsin vähän apua. Jos olisin tajunnut vaatia ilokaasua siinä vaiheessa, olisin varmaan säästynyt melko paljolta! Kätilö ei kuitenkaan muistanut ehdottaa kuin vasta noin tunnin päästä, kun tuskat oli jo hirveät. Käytännössä supisteli koko ajan, anestesialääkäri oli juuri mennyt sektioon joten epiduraalia en voinut vielä saada, joten kätilöopiskelijan ehdotettua aquarakkuloita päätin kokeilla niitä. Jestas et niiden laittaminen sattui Mutta ne auttoivat ilokaasun kanssa sen verran, et kestin sen puolitoista tuntia, kunnes anestesialääkäri saatiin paikalle.

Kahdeksalta siis sain epiduraalin. Hirveää oli, kun sen laiton aikaan piti olla täysin liikkumatta, ja sain sinä aikana 2 supistusta. Puristin vaan avoa kädestä ja huusin kuin syötävä

Epiduraali auttoi ihan taivaallisesti. Mulle tuli sen laiton jälkeen ihan hirveä lihastärinä, eli vapisin kuin horkassa. Avokki lähti kotiin lenkittämään koiraa ja syömään, kun kätilö lupasi että lapsi ei luultavasti siinä hetkeen synny. Juttelin kätilöopiskelijan kanssa kaikenlaista, hän oli tosi mainio tyyppi. Harmi että olin itse niin sekaisin kivuista, ettei edes nimi jäänyt mieleen. Varsin nopeasti supistukset kuitenkin alkoivat tuntua uudelleen, eli epiduraali ei täysin poistanut kipua. Käyrien mukaan supistukset kuitenkin harvenivat, kätilö sanoikin et epillä on aika usein sellainen vaikutus. Paljon mitään ei tapahtunut. Olin noin viisi senttiä auki ja tilanteessa oli vähän suvantovaihe meneillään. Lisäksi sikiön sydänääniä tarkkailtiin, koska ne romahtivat dramaattisesti supistusten aikana (140->alle 60 välillä). Syyksi arveltiin että supistukset kiristäis napanuoraa jonka vuoksi virtaus tyrehtyisi. Se oli siis se huolenaihe siinä..

Supistukset voimistuivat, vaikka olivatkin edelleen kätilön mukaan liian harvassa. Kun avokki tuli takaisin noin kymmeneltä, mulle annettiin supistuksia voimistavaa lääkettä. Sen jälkeen olinkin taas todella kipeä! Hyvä kun pysyin sängyllä supistusten aikaan! Edelleenkään ei ollut tapahtunut tarpeeksi, joten supistuslääkettä (oksitosiinitippa) annettiin lisää. Piti kuitenkin koko ajan seurata ettei sikiön tilanne huonontunut lisää. Mulle laitettiin virtsakatetri, koska rakko oli niin täynnä että se esti supistuksia.

Jossain vaiheessa mulla alkoi olla tosi huono olo, tärisin edelleen ja tunsin oloni ihan voimattomaksi. Avokki sanoi et olin ihan kuume, mitattiin sitten kuume, se oli 38,4. Sain samantien tujut antibiootit kanyyliin, ilmeisesti olin saanut jonkun infektion. Lapsivesien menosta kun alkoi olla jo melkein vuorokausi. Täs vaihees mulla alkoi olla todella hämäriä hetkiä, en ollut ihan tajuissani välillä.

Mulle tuli äkkiä kova tarve ponnistaa, vaikka sainkin epiduraalia. Ponnistusvaihe alkoi tasan puoliltaöin. Epiä ei tarvinnut lopettaa kokonaan, koska tunsin kuitenkin supistukset. Sain myös Panadolia kuumeeseen.

Ponnistusvaihe oli yhtä helvettiä ja tuskaa Kuumeen takia olin niin heikkona, etten tajunnut puheesta paljon mitään, kaikki ohjeet meni ohi korvien, ainoa asia mitä ajattelin, että "tästä täytyy päästä äkkiä pois, tai muuten multa loppuu voimat ja kuolen". Yritin siis joka supistuksella ponnistaa täysillä, vaikka tosiaan maailma oli hämärä, tajusin vain kivun. Kuitenkin meni melkein kahteen, ennen kuin alkoi tapahtua kunnolla. Jossain välissä kätilö sanoi, et vauvan tukka näkyy, ja se antoi lisää voimia. Poika syntyi lopulta kello 2:07 lauantaiaamuna. Häneltä putsattiin sieraimet ja nielu, koska lapsivesi oli ollut lopussa vihreää. Napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille, ja sen arveltiin aiheuttaneen sykkeen romahtelun. Oli uskomaton tunne nähdä oma lapsi ! Se oli oikeasti rakkautta ensi silmäyksellä Kaveri parkaisi kerran oikein voimalla ja sen jälkeen aukoi silmiään ja tutki innoissaan maailmaa. Kun sain hänet rinnalle, hän tarttui lujasti peukalooni. <3

Kärsimykset ei kuitenkaan loppuneet ihan siihen. Istukka ei lähtenyt irtoamaan, vaan kohdusta tuli ulos vain katkennut napanuora. Istukka ei irronnut myöskään kätilön ja opiskelijan painelulla. Vauva sai siirtyä iskän syliin, kun kohtua paineltiin. Tilanne oli vähän sekava, mutta alettiin jo vakavasti harkita leikkauksen mahdollisuutta. Viimeisenä keinona paikalle pyydettiin lääkäri. Sain käskyn vetää tiukasti ilokaasua naamariin, ja lääkäri runnoi kätilön kanssa istukan irti. Onneksi se irtosi! Sen jälkeen minut piti vielä kursia kokoon, ja katselin koko ajan pikkumiestä ihan rakastuneena Viiden maissa juotiin synttärikahvit ja lähdettiin synnytysosastolle.

Eli ne supistusten aikaiset sykkeen romahtelut loppujen lopuksi aiheuttikin istukan täysin kalvokiinnitteinen napanuora. Ja vaikka synnytys olikin täyttä helvettiä, ja tuo vuorokausi oli taatusti elämäni rankin, eipä kyllä kaduta, lopputulos on ihana!!!!