Kun asuu itse kerrostalossa, ei tarvitse katsoa Salattuja Elämiä. Mehän asumme itse A-rapussa. Tämä kerrostalo on kaupungin vanhoja pahamaineisia vuokrataloja, joita on tässä entisessä maalaiskunnassa kolmen sarja. Me asumme siis keskimmäisessä. No, perus*****läinenhän varmasti jo tästä kuvauksesta tunnistaa, mikä talo on kyseessä. Mutta en sitä sen suoremmin kerro.

Keittiön ikkunasta on suora näköala parkkipaikalle ja ovisilmästä voi kurkistella, kuka tulee ja kuka menee. Luonnollisestihan seinämateriaaleissa on säästelty, joten jos muuten tuppaa olemaan tylsää, voi sammuttaa kaikki kodinkoneet ja mööpelit ja kuunnella mitä naapurissa puhutaan. Yleensä naapurit ovat kyllä niin tylsiä, ettei heidän jutuistaan ota mitään tolkkua. Aivan tahattomasti heitä pääsee kuuntelemaan aamuisin, kun tupakkatyypit juttelevat alaovella. He sattuvat olemaan silloin juuri meidän makuuhuoneen ikkunamme alla, ja äänethän kantautuvat loistavasti hauraiden seinien läpi. Valitettavasti näin tekee myös pihalumia auraavan traktorin ääni noin aamukahdeksalta.

Ja nyt tuli käsky tuolta lattialta, että on lopetettava. Jatkuu!